Kiikoisten vaakuna ja paikallisidentiteetti

Kiikoisten vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers vuonna 1956 ja vaakunaselitys kuuluu seuraavasti:

”Kultakentässä nouseva musta, punakielinen pukki, jonka kaulassa hihnastaan riippuva hopeinen tuohikontti.”

Pukki viittaa paikkakunnan vanhaan nimitykseen kuttukappeli, kontti torpparien päivätöihin.

Kiikoisten paikallisidentiteetti syntyi vuonna 1847, kun Kiikoisten kappeli perustettiin Keisarillisen senaatin päätöksellä 13.02.1847. Kunnallishallinto eriytyi seurakuntahallinnosta varsinaisesti 1860-luvun lopulla sen jälkeen, kun asetus kunnallishallinnosta maaseudulla annettiin vuonna 1865. Kiikoisten kunnan itsenäisen taipaleen voidaan katsoa alkaneeksi vuonna 1869. Kunnallishallintoa alettiin vuodesta 1873 toteuttaa kuntakokouksessa, jossa jokaisella veroa maksavalla kuntalaisella oli äänivalta. Äänivalta oli sidottu varakkuuteen. Maallisten ja kirkollisten asioiden yhteenkietoutumista kuvaa hyvin esimerkiksi se, että pappilan rakentamiseen ja korjaamiseen kuuluneet asiat kuuluivat kuntakokouksen päätettäviksi. Päätöksentekijät olivat samoja sekä kirkonkokouksessa että kunnankokouksessa. Kappalaiset ja lukkarit sekä kirkkoväärtit olivat myös maallisessa hallinnossa tärkeillä paikoilla. Niin Kiikoisissa kuin monessa muussakin pienessä pitäjässä kirkon ja kunnan hallinnon selkeä ero on löydettävissä vasta 1900-luvun alkupuolelta.

Kiikoisten kunnan itsenäinen taival päättyi 31.12.2012, sillä kunta yhdistyi Sastamalan kaupunkiin 1.1.2013. Samalla Kiikoisten kunnan vaakuna päätettiin nimetä Kiikoisten kotiseutuvaakunaksi ja sen käyttöoikeudet luovuttaa Kiikoisten Kotiseutuyhdistys ry:lle.